Aavikkosoturit

Osa VII

Alkemisti

Aethos ja Alasine heräsivät skorpionin luolasta. Semiramis oli pitänyt huolta heistä yön aikana ja samalla sytyttänyt pienen leiritulen. Aethos ei kuitenkaan voinut hyvin. Hänet pitäisi saada nopeasti Kamuranin luokse, mutta päivä oli vasta aluillaan. Semiramis oli myös varhain aamulla huomannut vipeltäjiä kallion juurella, jotka kuitenkin vipelsivät muualle; hän toivoi etteivät he olisi uhaksi heille. Matka tulisi olemaan kovin rankka heille kolmelle. Onneksi Aethosilla oli kaksi kestävyyseliksiiriä mukanaan.

Matka takaisin kylään oli alkanut. Ensimmäiset tunnit kuluivat hyvin, kunnes aurinko alkoi paahtamaan ryhmän yllä. Aethos alkoi olla voimaton; fyysinen rappeutuminen oli jo todella pitkällä. Romahdus. Aethos kaatui hiekkaan tajuttomana. Semiramis syöksyi kiireesti Aethosin luokse. Voimattomuus. Yhdessä Alasine sekä Semiramis kantoivat Aethosia vielä pitkähkön matkan, kunnes saapuivat kiven juurelle, jolla pitivät tulomatkallaan tauon.

Ilta koitti taukopaikalla ja ryhmä jatkoi matkaansa. Alasine onnistui vielä taikomaan parantavia voimia Aethosille, jolle matka Kidutetussa Maassa alkoi käydä liian raskaaksi. Ennen keskiyötä he saapuivat Rahbaniin, jossa heitä vastassa muiden kyläläisten ohella oli Kamuran. Hän vei Aethosin nopeasti omaan telttaansa ja pyysi muita jäämään ulkopuolelle; heille hän puhuisi myöhemmin.

Kamuran laittoi Aethosin nopeasti vuoteelle ja peitteli hänet hyvin.

Teltan ulkopuolella Kamuran kertoi muille, että Aethosin tila oli hyvin kriittinen. Alasinelle hän sanoi, että oli saanut viestin Trabzinista; häntä tarvittaisiin siellä. Kamuran kuitenkin pyysi, että lähtisi vasta kunhan Aethosin kohtalo selviäisi.

Ja näin tapahtui.

Seuraavana aamuna muiden ohessa Randall kävi katsomassa poikaansa. Aethosin näkökyky oli jo heikentynyt olemattomiin. Isänsä äänen hän vielä tunnisti. Randall kertoi kuinka ylpeä hän oli omasta ainokaisestaan.

Halaa äitiäsi puolestani. Sano hänelle, kuinka paljon häntä rakastin.

Kuolema
Valo.

Aamupäivästä Aethosille järjestettiin polttohautaus, sillä hänen ruumiinsa ei saisi tulla Pahan Hengen kiroamaksi.

Kaivosta selvinnyt Akhed pyydettiin Kamuranin telttaan. Kamuran kertoi, kuinka Alasinea tarvittiin hänen omassa kylässään. Samalle reissulle olisivat menossa Muukalaiset, Kidutetun Miehen Aarteen perässä. Akhed nohevana taistelijana olisi kuitenkin hyvä apu muille, missä ikinä häntä tarvittaisiinkiin.

Matka Trabziniin meni nopeasti. Kylässä Alasinea oli vastassa kylän vanhin, joka pyysi hänet nopeasti omaan telttaansa, asia oli kiireellinen. Oli ilmennyt, että noin yksi päivä sitten eräs alkemisti Zerquath oli paennut varastaen samalla kylän tärkeimmän voimavaran, reseptikirjan. Tämä kirja pitäisi saada pikimmiten takaisin ja samalla surmata kylän petturi. Vanhin jatkoi kertomalla, että olemattoman tuulen ansiota häntä olisi helppo seurata itään.

Varmista, että petturi ei näe enää päivänvaloa.

Muukalaiset olivat hämillään joutuessaan lähtemään kylästä näinkin nopeasti, mutta uskoivat voiman piilevän ryhmässä, joten he kuin myös Akhed seurasivat Alasinea itään päin. He seurasivat helposti karkurin jättämiä jälkiä ja Alasine löysikin matkan varrelta tyhjän pullon, he olivat siis lähellä.

Seuraavana aamuna he näkivät suuren kallionkielekkeen. He myös havaitsivat erään hahmon kielekkeen huipulla. Oliko hän alkemisti? He huutelivat hahmon perään kun salamannopeasti Akhed juoksi kohti kalliota. Melkein kielekkeen juurella kävi myös hänellekin selväksi, että hän oli alkemisti ja että hän ei halunnut ryhmän selviävän hengissä.

Alkemistilla oli selkeä yliote kamppailussa. Alasine koitti huutaa Akhedille, että varoisi miestä. Samalla ylhäältä pudonneet alkemistin pommit polttelivat Akhedia. Taistelu oli kuin asemasotaa, mutta ryhmän oli pakko edetä. Akhed onnistui hiipimään toiselta puolelta kun Alasine nousi rinnettä vastakkaiselta sivulta. Alkemisti oli jäänyt kiikkiin.

Taistelu päättyi Zerquathin antauduttua. Hän pyysi säästämään hänen elämänsä. Alasine suutuspäissään kuulusteli, missä reseptikirja oli. Zerquath kertoi antaneensa sen Tamwarille; olihan hän toiminut hänen kätyrinään jo kauan aikaa. Alasinen silmissä paloi viha kun hän iski petturia tikarilla vatsaan. Surmattuaan miehen Alasine tiputti hänet kielekkeen huipulta havaitakseen, että ruumis leimahti vielä kerran tuleen ja alkoi syöpymään hänen silmiensä edessä.

Petturi oli kuollut.

Akhed löysi pohjoiseen vievät jäljet, joita kuitenkin oli todella monta. Hän myös uumoili hiekkamyrskyn lähestyvän ja että tämän jälkeen jälkiä olisi mahdotonta seurata. Ryhmä jäi kallion huipulla sijaitsevaan luolaan odottamaan hiekkamyrskyn laantumista…

Comments

Celestino

I'm sorry, but we no longer support this web browser. Please upgrade your browser or install Chrome or Firefox to enjoy the full functionality of this site.