Aavikkosoturit

Osa XI

Kidutetun Miehen Aarre II

Akhed, Alasine Villi sekä Muukalaiset olivat saapuneet dyynin huipulle ja näkymä oli mahtava; Pelauvier – joki virtasi suuren kalliomuodostelman sisään. Oliko Aarre todellakin täällä?

Matthew ja Bern hymyilivät ja suureen ääneen riemuitsivat löydöstä. He lähtivät nopeasti laskeutumaan dyyniä alas, kuuma hiekka poltti heidän jalkojaan. Tuuli alkoi yltyä heidän ympärillään.

Edessään he näkivät joen kapenevan, mitä lähemmäksi kalliomuodostelmaa se virtasi. Kallion lähistöllä oli myös pystyssä monia puisia seipäitä ja kun he olivat päässeet hitaasti virtaavan joen vierustalle, tuuli puhalsi sivulta niin, että näky oli mitä karmaisevin; Kuolleita hevosia, nomadeja sekä hiilenmustia Aavikkosotureita. Oudointa oli kuitenkin se, että kaikki olivat siistisi leikattu kahtia.

“Nämä eivät todellakaan olleet tavallisen taistelun tuloksia.” Akhed totesi. Alasine nopeasti loitsi taian, jolla hän yritti havaita ympärillä piileviä mahdollisia ansoja; niitä ei ollut.

Akhed nappasi kaatuneiden joukosta soihtutarvikkeet ja sytytti yhden palamaan. Samaan aikaan Alasine loihti valokeijuja valaisemaan tietä. Ryhmä eteni syvemmälle luolastoon. Eteneminen tapahtui hitaasti. Heidän piti tasapainoitella erittäin vaarallisella ja kapealla kielekeellä, josta putoaminen olisi merkinnyt välitöntä kuolemaa.

Alasine meni ensimmäisenä ja onnistui ylitsepääsemään vaaran. Bern meni seuraavana mutta maa jalkojen alta petti ja juuri ennen kuin hän olisi pudonnut Akhed onnistui hyppäämään Matthewin takaa ja nappaamaan Berniä kädestä kiinni! Akhed onnistui pelastamaan Bernin varmalta kuolemalta!

Ryhmä selviytyi koettelemuksesta ja pääsi kielekkeen ohitse. Edessään he näkivät pienimuotoisen taistelukentän, jossa jälleen taistelevina osapuolina olivat nomadit sekä Nadielit, Aavikkosoturit. Luolasto myös haarautui kolmeen suuntaan, vasemmalle, eteenpäin sekä oikealle. Siellä oli myös kivestä tehty monumentti, joka kuitenkin oli sortunut jo puoliksi. Ryhmä keräsi ensiksi taistelussa jääneet tavarat ja lähestyivät sitten monumenttia. Siinä luki:

NSIN MINÄ MAJANI
MINUA KIINNI SAA
PÄÄ TÄÄLLÄ RAUHASSA
PAPIT JA PALVELIJAT
TÄNNE TULITTE AHNEUKSISSANNE
TEILLE VAROITUS
TEIDÄN SIELUNNE SYÖ

Sitten monumentin toinenkin osa romahti. Ryhmä jäi miettimään, mitä sanat tarkoittivat, sillä Kirjeen mukaan tämä mies olisi rakentanut itselleen suojan, mutta nyt uhkaisi kaikkia kuolemalla. He olivat kuitenkin vakuuttuneita siitä, että eteenpäin olisi mentävä. Suunnaksi he valitsivat suoraan menevän tien.

Tovin kuljettuaan he huomasivat, kuinka luonnonseinät olivat muuttuneet sileiksi ja “tekemällä tehdyiksi”. Sitten tie edessä haarautui kolmeksi kammioksi, joissa kaikissa oli sarkofageja. Yhtäkkiä heidän takaansa ilmestyi kivestä muodostunut hirviö, joka onnistui salamannopeasti tulemaan taisteluetäisyydelle ja lyömään Berniä olkapäähän voimakkaalla iskullaan. Taistelu voitettiin, kun Akhed onnistui iskemään miekallaan olentoa niin, että se hajosi kasaksi kiveä ja soraa.

Hautakammiossa he näkivät vajaan tusinan verran kiinni olevia hauta-arkkuja sekä kaksi jo avattua ja kaadettua sekä maassa kaksi luurankoa, jotka näyttivät siltä kuin ne olisi hakattu palasiksi. Sivuseinällä oli kuvamaalaus; se esitti leijonan näköisiä olentoja jonossa, joista viimeisin näyttäisi ojentavan suurta miekkaa edessä seisovalle miehelle. Akhed halusi avata yhden arkuista eikä Alasinellä ollut mitään sitä vastaan, mutta Matthew ja Bern irtisanoivat itsensä irti tästä; heidän mielestään se olisi pyhäinhäväistys. Akhed kuitenkin avasi yhden, jolloin sen sisältä nousi panssaroitu ja aseistettu luuranko! Taistelu kesti pitkään, sillä Akhedin ase ei näyttänyt tehoavan tähän epäkuolleeseen hirviöön. Samaan aikaan toisaalla Matthew ja Bern kuulivat outoja ääniä toisesta kammiosta ja varoittivat muita. Alasine käski heitä vetäytymään, sillä hän valmistaisi loitsun. Akhed jatkoi taistelua luurankoa vastaan kun käytävää pitkin alkoi virrata satoja, ellei tuhansia pieniä hämähäkkejä! Alasine piti ne loitolla omalla hämähäkkiparvi – loitsullaan, kun toisaalla Akhed avasi uuden arkun ensimmäisen luurangon tuhouduttua Bernin sauvasta! Yllättävän nopeasti luuranko saatiin tuhottua, kun Alasinen edessä tuhannet hämähäkit taistelivat keskenään. Alasinen parvi tuhoutui ensiksi, joten hän valmisti palavat kädet – loitsun; sillä hän poltti loput niistä sadoista ja sadoista hyönteisestä, jotka yrittivät hyökätä ryhmän kimppuun.

Taistelut olivat päättyneet.

“Emme voi antaa sinun avata uusia hautoja, Akhed!” Matthew totesi hyvin tuohtuneena. “Jätetään loput rauhaan.” Hän jatkoi. Ryhmä ei avannut uusia sarkofageja, mutta keräsivät jo avatuista haudoista aarteet. Saaliiksi tuli vaivanen hopealantti sekä hyvin laadukkaat nunchakut.

He katsoivat vielä, mistä hämähäkit olivat tulleet ja näkivät seinässä ison kolon. Alasine yritti loitsun avulla nähdä syvemmälle, mutta loitsusta muodostuneet valopallot katosivat heidän ulottumattomiin. He eivät tutkineet koloa sen tarkemmin vaan jatkoivat matkaa eteenpäin…

…Kunnes he saapuivat suureen halliin. Edessään he näkivät suuren taistelukentän, neljä sammunutta hiilipannua, pienen lähteen, ison arkun keskellä hallia sekä neljä penkkiriviä. Arkusta näytti kansi lepäävän sen vieressä. He varovaisesti tutkivat alueen ennen lähestymistä arkkua kohti. Aavikkosotureita, nomadeja…verta kaikkialla. Sitten ryhmä lähestyi suurta kivistä arkkua. Seinällä he vielä huomasivat kahlitun luurangon sekä yhden groteskin kivestä veistetyn irvikuvan. He katsoivat arkkuun sisälle.

Se oli tyhjä. Ainoastaan mustat samettiset urat, joista yksi oli suurikokoisen miekan muotoinen; samanlaisen, kuin mitä he seinämaalauksessa olivat nähneet. Toinen ura, n. 25 senttimetriä kanttiinsa sekä kolmas, suorakaiteen muotoinen, mutta hieman pienempi ura olivat molemmat myös tyhjiä. Alasinen nappasi tikarinsa ja alkoi irroittamaan samettista vuorta. Matthew ja Bern katsoivat toisiaan tyrmistyneinä. Missä aarre oli?

Sitten hallissa kuului korvia viiltävä kivuliaan kuuloinen kirkaisu, joka lamaannutti Akhedin sekä Bernin! Seinästä irronnut kivikasvo heräsikin henkiin!
Vargouille

Matthew yritti pitää sitä loitolla, kun hirviö lähestyi Akhedia. Sitten sen suusta lähti punertava kuolonsuudelma, mutta Akhedin fyysinen sietokyky onnistui vastustamaan tätä. Alasine ja Matthew yrittivät surmata otuksen, mutta ennen kuin he onnistuivat siinä, se onnistui puremaan Akhedia kuolettavasti kaulaan.

Akhed kaatui kuolleena maahan…

Matthew pisti tikarillaan otuksen siiven irti ja otus tippui maahan. Ryhmä oli tyrmistynyt…He laskivat Akhedin arkkuun, käärivät sen silkkiin ja sytyttivät palamaan. Sitten he palasivat nopeasti takaisin samaa reittiä kun olivat tulleetkin.

“Tämä…tämä ei voi olla totta.” Bern totesi surun murtamana. “Aarre…se ei ollut siellä.” Matthew ja Bern katsoivat sitten parhaaksi pyrkiä etelään, pois Kidutetusta Maasta. He keräsivät tavaransa ja hyvästelivät Alasinen.

Alasine palasi kyläänsä eikä nähnyt Muukalaisia sen koommin.

Comments

Celestino

I'm sorry, but we no longer support this web browser. Please upgrade your browser or install Chrome or Firefox to enjoy the full functionality of this site.