Aavikkosoturit

Prelude

Vuosi on 1422 ja tapahtumat sijoittuvat Kidutettuun Maahan ja sen ympäristöön. On kesä ja lämpötilat korkeimmillaan.

View
Osa I
Muukalaiset

Oli aikainen yö, kun Aethos heräsi himmeään valoon Toprakin teltassa. Aethos tiesi, että Kamuran ei yleensä valvo öisin, joten hän nousi ylös makuupussistaan ja kömpi kohti oraakkelin telttaa.

Kamuran ei ollut yksin; Semiramis oli hänen kanssaan ja tiettävästi olivat jo viettäneet tovin kaksistaan. Semiramis kertoi kuulleensa, että vipeltäjiä oli liikkeellä pohjoisen keitaan lähettyvillä. Hän menisi herättämään Niquerien, että menisivät yhdessä saalistamaan niitä pimeän ollessa. “Ehtisimme ennen aamua sinne”, hän sanoi.

Semiramis poistui teltasta ja Kamuran pyysi Aethosia jäämään. Kamuran pyysi pientä palvelusta Aethosilta, että hän toisi keitaalta tuliagaven siemeniä, joita hän tarvitsisi magiaan.

Semiramis herätti Niquerien, mutta vasta kun Semiramis ja Aethos olivat lähdössä heräsi Niquerien vasta kunnolla, pukien päälle ja ottaen tavaransa poistuessaan teltasta, joskin kiireessä.

He ehtisivät keitaalle ennen aamunkoittoa, jos matkustaisivat nopeasti, ja niin he tekivätkin. Vielä pimeän oltua he saapuivat pohjoiselle keitaalle ja huomasivat edessä kaksi nomadia maahan kaatuineina, selät viilleltyinä. Kaikki olivat varuillaan ja nopeasti puskista ilmestyivätkin neljä vipeltäjää.

Taistelu oli kiivas, mutta voittoisa ryhmälle. Lähemmin tarkasteltua nomadien haavat näyttivät suuremmilta kuin mitä vipeltäjät olisivat saaneet aikaiseksi. Tämän huomasi Semiramis ja ennen kuin Aethos ja Niquerien pystyivät varoittamaan seurueen metsästäjää, erään ison kiven päältä hyökkäsi heidänkokoinen vipeltäjä!

Se hyppäsi Semiramiksen päälle ja taistelun tiimellyksessä hän sai melkein surmansa, mutta Niquerien onnistui surmaamaan otuksen.

Aamu alkoi tulla ja Aethos paikkasi Semiramiksen sekä keräsi tuliagaven siemeniä sillä aikaa, kun Niquerien tarkasti ne kaksi kaatunutta nomadia. Ottaessaan talteen kaikki (yleis)hyödylliset tavarat hän huomasi jotakin kiiltävää jalkojen juuressa. Hän katsoi sitä hetken pistäen sen samantien piiloon Aethoksen valittaessa jonkin häikäisevän häntä.

Samoihin aikoihin voimakas hiekkamyrsky oli lähestymässä. Niquerien ohjasti muita laittamaan kankaat suojaksi tulevaa myrskyä varten. Samalla he huomasivat lännestä kaksi hahmoa hevosen kanssa lähestyvän keidasta…

View
Osa II
Hiekkaa ja kaaosta

Hiekkamyrsky pauhoi kovimmillaan. Aethos huomasi, että keitaan toisella puolella oli kaksi hahmoa ja yksi isompi heidän välissään. Hän koitti huutaa heille, mutta tuulen ujellus ja hiekka estivät kuuluvuuden lähes täysin.

Yhtäkkiä Aethos huomasi keskimmäisen hahmon kadonneen ja kahden muun liikkuvan edestakaisin. Aethos teki uhkarohkean (eräät nomadit puhuisivat jopa tyhmänrohkeasta) teon ja lähti kohti hahmoja tavoitteena kenties auttaa hädässä olevia.

Hän saavutti vaeltajat ja yritti auttaa heidät pois hiekkamyrskyn tieltä. Niquerie saapui myös keitaan toiselle puolelle aavistaessaan jonkin olleen pielessä.

Vaeltajat saatiin pois pinteestä, kun vaara ilmestyi Aethosin takaa! Se oli hiekasta ja tuulesta muodostunut pieni tornadomainen olento, joka kaatoi Niquerin ja taistelun tuoksinnassa Aethos heittäytyi Semiramiksen eteen pelastaakseen hänet olennon kynsistä.

Taistelu oli voitettu. Ryhmä makasi maassa elossa, mutta voimattomana.

View
Osa III
Matka

Yö saapui ja taivas oli selkeä. Vain tähdet tuikkivat ja Aethos sekä Niqueri heräsivät.

Marsflashb allthesky

Semiramis oli ottanut Niquerin löytämän punaista nestettä sisältävän pullon ja tunnistanut tämän elinvoimaa tuovaksi lääkkeeksi. Hän kaatoi puolet molempien suuhun virvoittaen heidät.

Matkalaiset olivat huonossa kunnossa. Semiramis, Aethos ja Niqueri päättivät ottaa heidät mukaansa kuin myös satulalaukun sisältöineen, jonka Niqueri kävi hakemassa.

Aethos kirosi keitaan hänen molempien loitsujen kosmisten voimien purkauduttua ihmeellisillä tavoilla. Hän tulisi kertomaan tästä Kamuranille oitis.

Aamu ei ehtinyt vielä sarastaa, kun ryhmä saapui takaisin Rahbaniin. Ryhmä vei muukalaiset Kamuramin telttaan, jossa hän käytti kykyjään parantaa heidät kaikki. Keitaan kirous kuitenkin seurasi ryhmää ja Semiramiksen epäonnekseen hänelle ilmestyi toinen nenä omansa viereen. Kaikki kauhistelivat tilannetta ja Semiramis nopeasti poistui teltasta.

Aethos selitti keitaalla tapahtuvista mystisistä muutoksista ja Kamuran kertoi ottavansa selvää, jahka kerkiäisi.

Aethos ja Niqueri menivät sitten telttoihinsa lepäämään, sillä edellinen yö oli heille erittäin raskas.

Muukalaiset eivät todellakaan näyttäneet aavikkokansalta.

Aamu koitti ja Açelya herätti Aethoksen kertoen, että Kamuran pyysi hänet sekä Niquerin teltalleen. Teltassaan matkalaiset kertoivat tarinansa siitä, kuinka he saapuivat Whitehornin kautta etsien Kidutetun Miehen aarretta. Kaikki keskustelivat pitkään siitä, oliko tämä vain jonkun sepittämä runo vai totta. Kamuran sanoi, ettei se varsinaisesti olisi heidän (kyläläisten) asia, mutta että kyläläiset huolehtisivat matkalaisista, kunnes he tietäisivät jatkosta.

Illan tullen kyläläiset olivat nuotiolla, kun yksi saapui etelästä huutaen, että Açelya oli kaapattu! Tieto oli, että Açelya kaapattiin hänen paimentaessaan lampaita ja että varkaat suuntasivat kohti Kolmen Kalliota. Kamuran kysyi muutamaa rohkeata; Aethos, Niqueri sekä yksi metsästäjistä päättivät hakea Açelynin turvaan…

Matka kohti kallioita alkoi…

View
Osa IV
Uhrauksia

Aethos, Niqueri sekä Marx (yksi kyläläinen metsästäjä) matkasivat jo hyvän tovin kohti Kolmen Kalliota. Jälkiä ei ollut vaikea seurata, sillä varkaiden lisäksi heidän seurassaan kulki hevonen.

Kallioille päästessään Aethos huomasi valoa eteläisimmältä kiveltä. Erään kallion sisään oli kaivettu luola, johon varkaat leiriytyivät. Hän mainitsi tästä muille, jotka lähtivät vaivihkaa kiertäen hiipimään kohti heitä. Niquerin epäonnekseen hänen huolimattomuutensa herätti kidnappaajien huomion ja he valmistautuivat taisteluun.

Aethos lumosi maan juuret kiinnittymään yhden jalkoihin kiinni, Marx hiipi vielä kaikkien taakse ja Niqueri käytti yliluonnollisia kykyjään ja loihti pimeyttä ympärilleen. Kuivuneet juuret liikkuivat kuitenkin varkaiden tekemän nuotiotulen ylle ja alkoivat syttyä tuleen leviten kulovalkean tavoin.

Aethos ja Marx keskittyivät kahteen kun Niqueri yritti päihittää luolaan piiloutuneen ja Açelynin tainnuttaaneen johtajan. Johtaja käytti magiaa ja onnistui saamaan mieleltään heikon Niquerin nukahtamaan hänen eteensä.

Aethos ja Marx yrittivät kaikkensa estääkseen varkaan surma-aikeet, mutta epäonnistuivat. Johtaja surmattiin nuolin ja keihäin, mutta Niqueriä ei voitu enää pelastaa.

Marx totesi Açelynin jalan murtuneen ja kun Aethos tutki leirin, heidän taakseen ilmestyi kolme Nadielia, Aavikkosoturia. Aethos kertoi heidän aikeensa olevan kunnialliset, yrittiväthän he pelastaa kyläläisensä varkaiden kynsistä. Hänen magiankäyttönsä vain riistäytyi hieman käsistä, minkä myös Aavikkosoturit huomasivat. Aethos ja Marx pistivät Açelynin ja Niquerin hevosen selkään ja lähtivät pois, jättäen Aavikkosoturit taaksensa.

Kylälle palatessaan he kertoivat, mitä oli tapahtunut. Kamuran Toprak kertoi järjestävänsä Niquerille arvoisensa hautajaiset ja että Açelynin jalka hoidettaisiin kuntoon. Nyt kaikkien olisi tärkeätä rukoilla Chauntean suojelusta tuleville päiville…

View
Osa V
Kaivon salat

Aamu oli raskas kyläläsille.

Niqueri haudattiin rituaalimenoin Kamuranin lausuttua jäähyväissanat. Kamuran pyysi sitten Aethosin telttaansa. Siellä hän kertoi, että Açelya tarvitsisi lepoa sekä kaksi tulikuoriaisen anturaa, joita Kamuran käyttäisi murtuman parantamiseen. Aethos kertoi kuinka jälleen Kolmen Kallion luona hän koki keitaan kirouksen; loitsiessaan hän alkoi voimaan aina pahoin, ja tämä saattoi kestää minuuttejakin.

Oli selvää, että kirouksesta pitäisi päästä eroon. Kamuran kertoi Aethosille laittavansa tämän asian tärkeimmäksi prioriteetikseen, mutta ilmaisi samalla huolenaiheen, joka koski koko kyläyhteisöä. Hän vei Aethosin kylän kaivolle. Vesi ei ollut puhdasta vaan keltaisen liman saastuttamaa. Kamuran mainitsi, että oli lähettänyt aamunkoitteessa neljä kyläläistä lähimpään seuraavaan kylään suuntaan itä hakemaan puhdasta vettä, mutta tarvitsisi Aethosin apua selvittääkseen kaivon saastumisen.

Toisaalla, Trabzonin kylässä Rahbani – kylästä tulleet matkalaiset saapuivat. He kertoivat pyyntönsä puhtaasta vedestä sekä ilmaisivat kylän shamaanille huolenaiheensa. Keskustelun lomassa kylän shamaani kutsui Alasine Villin, kiroukset intresseeikseen ottaneen noidan puhutteluunsa. Shamaani kertoi, että Kamuran oli henkilökohtaisesti pyytänyt apua kirouksen selvittämiseen. Alasine suostui pyyntöön ja lähti neljän mukaan takaisin Rahbanin kylään.

Kylälle saapuessaan Aethos kumppaneineen olivat saaneet selville, että kaivoa saastuttamassa oli erittäin isokokoinen tuhatjalkainen. Kamuran kutsui Aethosin, Marzin, Akhedin (toisen metsästäjän sekä nohevan taistelijan) kuin myös ulkopuolisen avun, Alasinen, telttaansa keskustelemaan yksityiskohdista.

Ryhmän tehtävänä olisi puhdistaa vesialue kuin myös löytää syy saastumiseen.

He laskeutuivat köysien varassa kaivon pohjalle.

Heti pohjavesialueen lähistöltä he siirsivät tuhatjalkaisen sivuun kuin myös huomasivat asetelineitä maalla. Aethos myös huomasi, että yhden poistovesialueen päässä oli jotakin omituista, ja Marz köyden varassa ui toiselle puolelle tarkistamaan asian. Siellä oli kuollut Aavikkosoturi aseenaan pelkkä keihäs. Tämä aiheutti suurta hämmennystä ryhmässä; miksi ja miten? He sitoivat sen köysien varaan kyläläisten nostettavaksi. Aethos myös kaatoi Kamuranin luoman pyhän veden vesistöön, joka alkoi vaahtoamaan voimakkaasti.

Ryhmä jatkoi etelän suuntaan, kun Alasine sai tuta kirouksen; hänen loihtimat keijukaisvalot välkkyivät oudonvärisinä – ja muotoisina.

Muutaman tunnin matkan aikana he kohtasivat suurikokoisia rottia, jotka he surmasivat. Sitten, eräässä kohtaa seinämää nousi tasanne, jota pitkin pystyi kiipeämään ja jonka juurella makasi monta kuollutta rottaa. He kiipesivät vaivattomasti ylös ja näky oli hämmentävä; kuin hylätty vartiopaikka. Alasinen kysellessä muut kuitenkin kertoivat, että he eivät tienneet tällaisista muiden asuttamista paikoista.

He kuitenkin löysivät paksuhkon kirjan. Vaikka useimmat sivut olivat muuttuneet lukukelvottomiksi, pystyivät he tulkitsemaan, että kyseessä oli noin 80 vuotta vanha päiväkirja. Siinä mainittiin myös Hiipijöistä kuin Pahasta Hengestä eteläisellä risteyksellä.

Matka jatkui ja risteys tuli vastaan. Länteen päin oli lähes mahdotonta mennä (terävät veden kuluttamat kivet), mutta oikealle tunnelit näyttivät jatkuvan. He tuumailivat, että kenties sieltä löytyisi vastaus moniin kysymyksiin.

Hieman myöhemmin he kohtasivat oudon näyn; suuren kammion, jota valaisi katossa violettina hehkuva sammal. Maasto oli hyvin vaikeakulkuista. He etenivät hyvin varovasti, kun yllättäen kivien takaa hyökkäsi hirvittävä otus.
Paha henki

Taistelun tuoksinnassa Aethos jähmettyi paikalleen sen puraisusta, mutta taistelusta selvittiin ilman tappioita! Marz tosin haavoittui pahasti. Outo ilmestys päätettiin ottaa mukaan kylälle Kamuranin analysoitavaksi.

Kaikki palasivat takaisin samaa reittiä toivoen, että kaivo olisi jälleen puhdas.

Vähän he tiesivät…

Ryhmän saavuttua kaivosta Kamuran Toprak oli nopeasti viittonut kyläläiset apuunsa; Kaivosta nostettu Nadiel sekä Paha Henki vietiin kauemmaksi kylästä ja haudattiin Kamuranin lausuttua pyhiä sanoja. Samalla hän otti Aavikkosoturin kaulassa roikkuneen amuletin huostaansa.

Oli selvinnyt, että kaivossa lymyillyt Paha Henki olisi surmannut suuren tuhatjalkaisen. Myös päiväkirja, jonka he löysivät annettiin Kamuranille. Hän oli kuitenkin hyvin varuillaan, sillä Aethosia purrut Paha Henki oli Kamuranin tietojen mukaan hyvin vaarallinen; purema aiheuttaisi taudin, jolle ei vielä ole keksitty parannuskeinoa…

View
Osa VI
Kirous

Aamu valkeni Rahbanin kylässä. Eilisen jäljiltä Akhedin jalka oli turvonnut rotan puremasta ja hänet määrättiin vuodelepoon.

Kamuran pyysi Alasineä tulemaan telttaansa. Kamuran kertoi Alasinelle kuinka hän yön aikana oli konsultoinut henkiä ja saanut osakseen vastauksia liittyen kiroukseen, mutta tarvitsisi noidan apua niiden tulkitsemiseen.

Kamuran valmisteli teltassaan rituaalia ja Alasine istuutui alas shamaania vastapäätä.

(kuuntele jotain fantasia/mysticism – tyyppistä musiikkia)

Molemmat sulkivat silmänsä. Aika pysähtyi heille. Kynttilät väpättivät villisti ja suitsukkeiden savut täyttivät teltan. Alasine huomasi olevansa matkalla. Matkalla pohjoiseen. Nopeasti. Kuiskaukset hänen korvien ympärillä voimistuivat. Sanoista ei saa selvää. Matka jatkuu nopeutetusti läpi Kidutetun Maan. Tuuli puhaltaa kasvojen päällä ja lopulta tulee tyyntä. He ovat ison kallion juurella. Matka jatkuu ylös rinnettä ja huipulla he näkevät siniseen kaapuun verhoutuneen naishahmon.

Rashira…
The oracle1

Rituaali päättyi. Alasine kysyi, kuka tämä Rashira oli, mutta Kamuran ei tiennyt vastausta siihen. Hän jatkoi, että Aethosin ja Alasinen pitäisi mennä etsimään hänet, jotta pääsisivät kirouksesta pois.

Aamupäivän aikana Semiramis oli palannut kylään. Kamuran kertoi hänelle, että Aethos sekä noita menisivät suuntaan pohjoinen etsimään ratkaisua kiroukselle. Semiramis liittyi ryhmään.

Ennen lähtöä kohti vision johdattamaa kalliota Kamuran selvensi, että Aethosia pitää pitää silmällä pureman vuoksi…

Matka taittui suhteellisen nopeasti ja ensimmäisenä iltana saivat he jälleen kirouksen yllensä, tosin tällä kertaa se oli hyödyllinen; kaikki saivat kyvyn sytyttää nuotiotulia ilman tulentekotarvikkeita; kosketus sai puut syttymään.

Toisena iltana he saapuivat Alasinen vision mukaisen kallion juurelle ja nousivat ylös sen vaikeita rinteitä. Ennen huippua huomasivat he kuolleita skorpioneja kuin myös luolan suuaukon. Semiramis kertoi sen olevan niiden pesä, ja ettei heidän ole syytä mennä sinne nyt, olihan heillä tärkeämpikin tehtävä edessä.

Huipulle saavuttuaan havaitsivat he pienen teltan kuin myös sammuneen nuotion. Hetken kuluttua ulos astui juuri tuo visiossa ilmentynyt nainen.

" Oletteko te Tamwarin lähettämiä? " Kysyi hän. Ryhmä vastasi kielteisesti ja kertoi olevansa kirouksen vuoksi täällä. Nainen hymähti ja kertoi prosessista; se tulisi olemaan niin henkisesti kuin fyysisestikin erittäin rankka. Hinta tulisi olemaan kova, mutta hän kyllä pystyy poistamaan kiroukset. Kaikki suostuivat ja yhdessä he menivät naisen telttaan.

Yksi kerrallaan nainen poisti heidän kirouksensa. Yksi kerrallaan he lyyhistyivät maahan voimattomina. Ajantaju katosi kaikilta.

He heräsivät aamulla ja lähtivät alas rinnettä pitkin. Luolan kohdalla Aethos pyysi tarkastamaan sen, sillä siellä voisi olla tulikuoriaisen anturoita, joita Kamuran tarvitsisi Açelyan jalan parantamiseen. Keskusteltuaan asiasta he yhdessä tuumin päättivät mennä sisään.

Suuaukkoa lähestyi viisi pienenpientä skorpionia, mutta niiden takaa lähestyi noin hevosen kokoinen skorpioni! Taistelu oli erittäin kiivas ja taistelun tuoksinnassa Aethos ja Alasine saivat molemmat skorpionin myrkkyä veriinsä. Semiramis onnistui kuin onnistuikin surmata isoimman; Aethos oli jo kaatunut maahan tajuttomana ja Alasine oli fyysisesti täysin uupunut.

Luola oli muuten tyhjä. Semiramis jäi katsomaan toveriensa perään, ettei myrkky halvaannuttaisi heitä…

View
Osa VII
Alkemisti

Aethos ja Alasine heräsivät skorpionin luolasta. Semiramis oli pitänyt huolta heistä yön aikana ja samalla sytyttänyt pienen leiritulen. Aethos ei kuitenkaan voinut hyvin. Hänet pitäisi saada nopeasti Kamuranin luokse, mutta päivä oli vasta aluillaan. Semiramis oli myös varhain aamulla huomannut vipeltäjiä kallion juurella, jotka kuitenkin vipelsivät muualle; hän toivoi etteivät he olisi uhaksi heille. Matka tulisi olemaan kovin rankka heille kolmelle. Onneksi Aethosilla oli kaksi kestävyyseliksiiriä mukanaan.

Matka takaisin kylään oli alkanut. Ensimmäiset tunnit kuluivat hyvin, kunnes aurinko alkoi paahtamaan ryhmän yllä. Aethos alkoi olla voimaton; fyysinen rappeutuminen oli jo todella pitkällä. Romahdus. Aethos kaatui hiekkaan tajuttomana. Semiramis syöksyi kiireesti Aethosin luokse. Voimattomuus. Yhdessä Alasine sekä Semiramis kantoivat Aethosia vielä pitkähkön matkan, kunnes saapuivat kiven juurelle, jolla pitivät tulomatkallaan tauon.

Ilta koitti taukopaikalla ja ryhmä jatkoi matkaansa. Alasine onnistui vielä taikomaan parantavia voimia Aethosille, jolle matka Kidutetussa Maassa alkoi käydä liian raskaaksi. Ennen keskiyötä he saapuivat Rahbaniin, jossa heitä vastassa muiden kyläläisten ohella oli Kamuran. Hän vei Aethosin nopeasti omaan telttaansa ja pyysi muita jäämään ulkopuolelle; heille hän puhuisi myöhemmin.

Kamuran laittoi Aethosin nopeasti vuoteelle ja peitteli hänet hyvin.

Teltan ulkopuolella Kamuran kertoi muille, että Aethosin tila oli hyvin kriittinen. Alasinelle hän sanoi, että oli saanut viestin Trabzinista; häntä tarvittaisiin siellä. Kamuran kuitenkin pyysi, että lähtisi vasta kunhan Aethosin kohtalo selviäisi.

Ja näin tapahtui.

Seuraavana aamuna muiden ohessa Randall kävi katsomassa poikaansa. Aethosin näkökyky oli jo heikentynyt olemattomiin. Isänsä äänen hän vielä tunnisti. Randall kertoi kuinka ylpeä hän oli omasta ainokaisestaan.

Halaa äitiäsi puolestani. Sano hänelle, kuinka paljon häntä rakastin.

Kuolema
Valo.

Aamupäivästä Aethosille järjestettiin polttohautaus, sillä hänen ruumiinsa ei saisi tulla Pahan Hengen kiroamaksi.

Kaivosta selvinnyt Akhed pyydettiin Kamuranin telttaan. Kamuran kertoi, kuinka Alasinea tarvittiin hänen omassa kylässään. Samalle reissulle olisivat menossa Muukalaiset, Kidutetun Miehen Aarteen perässä. Akhed nohevana taistelijana olisi kuitenkin hyvä apu muille, missä ikinä häntä tarvittaisiinkiin.

Matka Trabziniin meni nopeasti. Kylässä Alasinea oli vastassa kylän vanhin, joka pyysi hänet nopeasti omaan telttaansa, asia oli kiireellinen. Oli ilmennyt, että noin yksi päivä sitten eräs alkemisti Zerquath oli paennut varastaen samalla kylän tärkeimmän voimavaran, reseptikirjan. Tämä kirja pitäisi saada pikimmiten takaisin ja samalla surmata kylän petturi. Vanhin jatkoi kertomalla, että olemattoman tuulen ansiota häntä olisi helppo seurata itään.

Varmista, että petturi ei näe enää päivänvaloa.

Muukalaiset olivat hämillään joutuessaan lähtemään kylästä näinkin nopeasti, mutta uskoivat voiman piilevän ryhmässä, joten he kuin myös Akhed seurasivat Alasinea itään päin. He seurasivat helposti karkurin jättämiä jälkiä ja Alasine löysikin matkan varrelta tyhjän pullon, he olivat siis lähellä.

Seuraavana aamuna he näkivät suuren kallionkielekkeen. He myös havaitsivat erään hahmon kielekkeen huipulla. Oliko hän alkemisti? He huutelivat hahmon perään kun salamannopeasti Akhed juoksi kohti kalliota. Melkein kielekkeen juurella kävi myös hänellekin selväksi, että hän oli alkemisti ja että hän ei halunnut ryhmän selviävän hengissä.

Alkemistilla oli selkeä yliote kamppailussa. Alasine koitti huutaa Akhedille, että varoisi miestä. Samalla ylhäältä pudonneet alkemistin pommit polttelivat Akhedia. Taistelu oli kuin asemasotaa, mutta ryhmän oli pakko edetä. Akhed onnistui hiipimään toiselta puolelta kun Alasine nousi rinnettä vastakkaiselta sivulta. Alkemisti oli jäänyt kiikkiin.

Taistelu päättyi Zerquathin antauduttua. Hän pyysi säästämään hänen elämänsä. Alasine suutuspäissään kuulusteli, missä reseptikirja oli. Zerquath kertoi antaneensa sen Tamwarille; olihan hän toiminut hänen kätyrinään jo kauan aikaa. Alasinen silmissä paloi viha kun hän iski petturia tikarilla vatsaan. Surmattuaan miehen Alasine tiputti hänet kielekkeen huipulta havaitakseen, että ruumis leimahti vielä kerran tuleen ja alkoi syöpymään hänen silmiensä edessä.

Petturi oli kuollut.

Akhed löysi pohjoiseen vievät jäljet, joita kuitenkin oli todella monta. Hän myös uumoili hiekkamyrskyn lähestyvän ja että tämän jälkeen jälkiä olisi mahdotonta seurata. Ryhmä jäi kallion huipulla sijaitsevaan luolaan odottamaan hiekkamyrskyn laantumista…

View
Osa VIII
Kirje

Akhed, Alasine Villi ja Muukalaiset olivat viettäneet iltapäivän kallion kupeella sijaitsevan suuaukon suojissa hiekkamyrskyn puhallettua etelästä päin. Tunnit kuluivat hitaasti. Sattumalta kallion vasenta puolta kipusi ylös outo hahmo. Hän lähestyi ryhmää, muttei näyttänyt vaaralliselta.
Beshik   vaeltaja

“Anteeksi, en tiennyt, että täällä olisi muitakin. Saanko tulla tuulen suojaan kanssanne?” Hän kysyi.

“Tule vain.” Akhed vastasi.

Tunnit kuluivat ja vaeltaja jutteli niitä näitä ryhmän kanssa. Hän kertoi olevansa eteläisestä kylästä ja vaeltelevansa muuten vain. Matthew ja Bern kertoivat miehelle tarinan Kidutetun Miehen Aarteesta. Suunnitelmana oli, että vaeltaja menisi miesten kanssa kohti kylää ja Alasine sekä Akhed palaisivat takaisin Trabzoniin kertomaan tapahtuneesta “varkaudesta”. Hiekkamyrksy laantui.

Yllättäen kielekettä nousi toinenkin, paljon suurempi hahmo. Kivet ropisivat kielekkeeltä alas kun ryhmän edessä seisoi miekkaa kantava Kilpilisko! Toisella silmällään sillä oli musta silmälappu.

“Deresmat vannoi kostoa ja hän myös saa sen! Tsszzzhhh” Se sihisi ilkeänkuuloisesti osoittaen miekallaan vaeltajaa. Akhed kuitenkin onnistui reagoimaan salamannopein refleksein ja ampumaan olentoa jousellaan. Lisko sihisi Akhedille välittämättä hänestä, lähestyi vaeltajaa ja sivalsi tätä miekallaan. Verta roiskui kallion seinille. Akhedin pistäessä lyhyellä miekallaan takaapäin, Alasinen kirotessa olennon ja Matthewin sekä Bernin häiritessä liskoa voitto oli varmistettu…mutta vaeltaja sai melkein surmansa. Akhed antoi kuoloniskun liskolle hän katkaisi sen pään kuin myös nylki sen onnistuen siinä täydellisesti.

Haavoittunut mies oli pakko saada hoitoon. Joten he kaikki ottivat tavaransa ja palasivat yhdessätuumin Trabzoniin.

Kylässä ryhmä kertoi Zerquathista Rhyaniddille. Hän oli kovin tuohtunut tapahtuneesta, mutta osasi pelätä tätä, olihan se vain ajan kysymys. Muukalaiset jäivät vaeltajan kanssa kun Rhyanidd kertoi Alasinelle ja Akhedille etsimään johtolankoja Zerquathin teltasta. He suostuivat, mutta Alasine kertoi sitten Akhedille, että hän jäisi ulkopuolelle; hän ei ymmärtäisi noituudesta kuitenkaan mitään.

Alasine meni telttaan sisälle ja löysi sotkuisen tilan; pulloja, tarvikkeita, papereita sikin sokin. Hän keräsi papereita ja huomasi niiden olevan epätavallisia reseptejä; muun muassa myrkkyjä ja eläimellisiä voimia kattavia kirjoituksia. Hän järjesti papereita kun Akhed kurkkasi nopeasti sisään, hän kuitenkin poistui yhtä nopeasti kuin oli mennytkin.

Lähtiessä pois Alasine huomasi vähäpätöiseltä näyttävän yksityiskohdan alkemistin hyllyssä. Hän katsoi tarkemmin ja huomasi loven hyllyn takaosassa. Hän kurkotti ja löysi sieltä sinetöidyn, mutta jo avatun kirjeen . Hän luki sen ja hämmästyi suuresti. Kamuran Toprak?

Alasine kiiruhti ulos teltasta ja ojensi kirjeen Rhyaniddille.

“Kamuran on petturi!” Alasine kähisi vihaisesti. Akhed alkoi kiivaasti puolustamaan Kamurania. Lopulta hänkin luki kirjeen kuin myös Rhyanidd.

“Älkää tehkö hätäisiä johtopäätöksiä. Kirje on 10 vuotta vanha. Menkää pikaisesti Rahbaniin ja tarkistakaa totuuden laita. Alasine, jos väite pitää paikkansa, tiedät kyllä mitä tehdä.” Rhyanidd kertoi heille.

Muukalaiset jäivät Trabzoniin ja Alasine ja Akhed lähtivät kohti Rahbania. Kun he näkivät kylän, Akhed lähti yhtäkkiä juoksemaan kuin kilpajuoksussa konsanaan. Alasine havahtui tähän ja lumosi Akhedin käskien hänet pudottautumaan maahan. Tämä auttoi vain hetkeksi, joten Alasine joutui käyttämään _uni_taikaansa nukuttaakseen Akhedin ja näin ollen saavuttaakseen Kamuranin ensimmäisenä.

Alasine vaati selitystä Kamuranilta valmistaen samalla hämmennysloitsun kaiken varalle. Kamuran ymmärsi Alasinen epäilyksen ja kaivoi omista tavaroistaan samanlaisen kirjeen, kun mitä Zerquathilta oli löytynyt. Ainoastaan päiväys oli kahdeksan vuotta vanhempi. Akhed heräsi maagisesta unestaan ja juoksi kiireen vilkkaa Kamuranin telttaan.

Siellä Kamuran kertoi tarinansa siitä, kuinka 18 vuotta sitten hän halusi tukea Tamwaria, sillä uskoi hänen liittävän Kidutetun Maan kansat yhteen. Kuitenkin Akhedin kohtalo sai hänet lopulta muuttamaan täysin tahtonsa auttaa sortajaa ja kansojen murhaajaa…Tamwaria.

Kävi selväksi, että Tamwarin voittaakseen tarvitsisivat kansat vankan johtajan tai edes kunnon varusteita. Akhed selitti, että löytämällä Kidutetun Miehen Aarteen voisivat he palkata miehiä taistelemaan heidän puolellaan.

- -

Ryhmä palasi Trabzoniin. He saivat selville, että vaeltaja oli nimeltään Beshik ja tämä Deresmat, jonka kilpilisko mainitsi, oli pikkuinen “sotalordi”, kuinka Beshik sen muotoili. Jotenkin Deresmat oli saanut vahvan liittolaisen puolelleen. Beshik voi jo paremmin. Ryhmä päätti lähteä Aarteen perään, sillä se mahdollistaisi taistelun Tamwaria vastaan.

Alasine, Akhed, Muukalaiset ja Beshik lähtivät itään, kohti Aarteen oletettua sijaintia…

View
Osa IX
Välietappi

Ryhmä oli kulkenut jo hyvän tovin kohti itää. Matka kulki suhteellisen nopeasti, ainoastaan paahtava keskipäivän aurinko onnistui hidastamaan heitä.

Kunnes etäällä he havaitsivat kaksi olentoa seisoskelevan. Tarkasteltaessa he näkivät kaksi kilpiliskoa! Toinen olennoista liikahti eteenpäin ja nosti toisen kätensä ilmaan.

Tunnelma oli painostava. Matkaa toisiinsa oli muutamia satoja metrejä. Akhed pyysi muita olemaan hyvin varuillaan, viime kohtaaminen tuollaisten kanssa oli hyvin kaikkien mielessä. Ryhmä yritti kiertää liskot, mutta ne liikkuivat aina samansuuntaisesti heidän kanssaan. Näytti siltä, että kohtaamista ei voinut välttää.

“Varuillanne, kaikki.” Akhed totesi hiljaa muille.

“Pyssshähtykää.” Toinen liskoista sihisi. “Alue kuuluu Deresmatille. Teidän täytyy maksaa tullia kulusta täällä.”

Ryhmä totesi, että heillä ei ollut mitään, millä maksaa. Nopeasti kuitenkin Bern meni muulin satulalaukulle ja nappasi sieltä pussin kolikoita.

“Ottakaa nämä, meillä ei ole enempää.” Hän totesi. Toinen liskoista nappasi pussin kynsiinsä, avasi sen ja laittoi sitten pois näkyvistä.

“Voitte jatkaa matkaannesshhhh.” Lisko sihisi jälleen. Ryhmä meni liskojen ohitse niiden silti tarkkaillen ryhmää. Taistelu olisi voinut puhjeta hetkenä minä hyvänsä.

He jatkoivat kohti itää ja huomasivat etäällä kaatuneet vankkurit. Akhed juoksi kärjessä ja havaitsi palanuttua rojua vankkureiden ympärillä. Sen alta eräs haavoittunut karavaanari yski ja köhisi vaivoin.

“Tulkaa auttamaan, täällä on yksi elossa!” Akhed huusi muille. Akhed, Matthew, Bern ja Alasine yrittivät saada miehen pois rattaiden alta, kun Beshik osoitti heidän taakseensa; tulikuoriaisia!

Bern ja Matthew pitivät vankkureita ylhäällä, Alasine raahasi miehen pois varman puristuskuoleman kynsistä ja Akhed taisteli suurikokoisia kuriaisia vastaan urheasti. Erään kiven takaa lähestyi kuitenkin pienen hevosen kokoinen, muita ärhäkämpi kuoriainen. Alasine onnistui hämäämään otusta nerokkaasti; hän loi itsestään hiljaisen muotokuvan loitsunsa avulla ja otus luuli sitä oikeaksi. Akhed onnistui sitten surmaamaan tämän nuolella.

Karavaani kertoi olevansa Farookista matkalla Alamiin, kun heidät yllätettiin. Akhed huomasikin, että hevoset oli tapettu pistäen. Mies ei tiennyt tarkemmin ryöväreistä, oli vain kiitollinen ettei itse kuollut heidän hyökkäyksestään. Ryhmä otti hänet mukaansa ja mitä vankkureista pystyttiin pelastamaan ja he yhdessä matkasivat kohti Alamia; kylä itäisen vuoristosolan juurella.

Illalla he saapuivat Alamiin. Kylä näytti ulkoapäin hyvin maalaismaiselta. Kyläläisiäkään ei ollut liiemmin ulkona. Sitten eräästä teltasta astui ulos nuorehko mies.

“Tervehdys muukalaiset, olen Javier Bedlam, kylän johtaja.”

Kylässä ollessaan he selvittivät tarkemmin Kidutetun Miehen Aarteen sijaintia. Samana iltana Deresmat saapui paikalle kahden kilpiliskon kanssa. He hakivat kylän aukioille kerätyt tavarat ja mainitsivat palaavansa jälleen myöhemmin. Vaikka tilanne näytti melko lohduttomalta, Akhed sai myös selville jutusteltuaan Javierin kanssa hieman, että ennen Deresmatia Tamwar oli joukkoineen hallinnut ja “ottanut haltuunsa” kyläläisten hyödykkeitä eikä kukaan ollut pistänyt hänelle vastaan. Sittemmin Deresmatin tultua hyökkäykset olivat pienentyneet murto-osaan aikaisemmasta. Olisiko tässä vahva liittolainen Tamwaria vastaan?

Ilta siirtyi yöhön. Aamulla matkalaiset ottivat vielä selville tulevan reittinsä kohti oletettua aarteen sijaintia. Beshik kuitenkin päätti jäädä kylään, sillä hänen ikänsä olisi muille vain taakaksi…

He kulkivat monta päivää kohti itää, kohti tuntematonta…

Aavikkomatka

View

I'm sorry, but we no longer support this web browser. Please upgrade your browser or install Chrome or Firefox to enjoy the full functionality of this site.